Maailma mahtuu maitotölkkiin
Maila-Katriina Tuominen
Julkaistu 18.10.2011 Aamulehden Kulttuuriliitteessä
Lattialla on läjä tyhjiä maitotölkkejä ja suklaalevyjen kääreitä. Kaikissa saksalaisia nimiä: Haltbare Vollmilch, Frische fettarme Milch, Kaffeesahne, Milka Noisette.
Seinälle on kiinnitetty vaneripohja ja siihen vedetty uljaalla viivalla lehmä. Lehmä näyttää yhdistävän niin maitotölkit, suklaapaperit kuin kahvikermankin.
Niitä kaikkia yhdistää kuvataiteilija Minna Soraluoma, joka palasi pari kuukautta sitten Suomeen liki puolen vuoden stipendimatkalta Saksaan.
Hänen näyttelynsä Lönnströmin taidemuseossa Raumalla päättyi muutama päivä sitten. Näyttelyn nimi Laidunonni kertoo, miten maisemat, lehmät ja saksalaiset maitotuotteet liittyvät toisiinsa.
Soraluoman työhuoneen seinällä on yksi kiemurainen, pienikokoinen teos, joka läheltä tarkasteltuna paljastuu virkkuutyöksi. Muuten tilat ovat vielä lähes tyhjät.
Kun hän nostaa työpöydälle laatikon ja avaa sen, on hieraistava silmiä. Laatikko on täynnä pieniä, vähän kämmenen kokoa suurempia teoksia, joiden materiaalina on muovi.
Teokset näyttävät tavallisilta käsitöiltä, mutta paljastuvat lähietäisyydeltä katsottaessa eurooppalaisia ruokalajeja esitteleviksi töiksi, joissa on myös selvä sanoma. Ne kommentoivat eurooppalaista elinympäristöämme. Samalla ne ovat myös käsityöperinteen jatkajia.
Moni muistaa ajan, jolloin muoviset maitopussit tulivat kauppoihin. Niiden uusi elämä alkoi, kun äidit, tädit ja mummot leikkasivat muovin matonkuteiden tavoin nauhaksi ja virkkasivat niin eteisen kuin kylpyhuoneenkin mattoja. Materiaalin kierrättäminen hyötykäyttöön oli alkanut.
Soraluoma jatkaa samaa traditiota, mutta hänen käsissään elintarvikepakkaukset muuttuvat kommenteiksi, jotka viittaavat niin kulttuurisiin kuin kulutuksellisiinkin merkityksiin. Niiden työstämisessä myös esteettiset tavoitteet ovat tärkeitä.
Teokset rakentuvat osista, joiden välille syntyy asiayhteys, mutta myös esteettinen jännite. Elintarvikepakkauksissa on Texas-pullia, Torino-makaronèja ja muita tuttuja tuotteita. Teokseen Matkalla jossain Euroopassa hän on kerännyt ruokalajeja, joiden nimissä on valtio, kaupunki tai jokin paikannimi. Teos rakentuu tarkkana käsityönä, osa osalta, kunnes hän järjestää sen oikeaan muotoon seinälle kuin palapelin.
Ihmisiä kiinnostaa se, miten hän on teoksensa tehnyt. Häntä kiinnostaa se, mitä ihmiset niistä ajattelevat.
- Usein he ajattelevat jotain muuta kuin minä. Monesti niistä kehkeytyy yhteys katsojan omaan elämään. Suhde teoksiin on käytännöllinen.
Millainen suhde teoksilla on kitsiin?
- Kitsi kuulostaa negatiiviselta. Yleensä kitsiksi sanotaan jotakin, josta ei pidetä. Toisaalta ehkä se on myös tosikkouden puutetta. Ei erotella vaikutteita tai ilmiöitä sopiviin tai sopimattomiin.
- Kun sanotaan jonkun olevan kitsiä, onko silloin kyse taiteellisesta arvosta, rahallisesta arvosta vai arvottomuudesta? Kitsi ei ole yhtä ylevää kuin syvällinen öljymaalaus tai minimalistinen installaatio, mutta se toimii kuin katugallup, joka antaa käsityksen yleisestä tietoisuudesta.
Näin hän luonnehtii omia teoksiaan:
- Ne ovat koeasetelmia tai tutkimuksia, myös arkistoituja kokemuksia ja asioita.
Soraluoman työtapoihin kuuluvat luonnoskirjat, joissa kuva ja teksti kulkevat mielen liikkeiden mukaan. Luonnos- tai työkirjoilla on keskeinen tehtävä työprosessissa. Niihin kiteytyy ajallisia kerroksia, jotka siirtyvät omassa tahdissaan teoksiin. Hän myöntää, että välillä vetää kirjoittamisen puolelle. Kirjoittaminen on ajatusten formulointia.