Muovikasseista nykypäivän ikoneja
Elina Puranen
Kritiikki julkaistu Keskisuomalainen -lehdessä sunnuntaina 13.4.2008
Taiteilijan yksi tavoite kautta aikojen on ollut kuvata sitä, mitä ympärillään näkee. Tavat näkemiseen sekä näetyn esille tuomiseen ovatkin sitten vaihdelleet huomattavasti. Yksi tällainen tapa on lähestyä nähtyä tutkivalla otteella, purkaa se osiin ja yhdistää uudella tavalla ymmärryksen esiin saamiseksi.
Tamperelaiselle kuvataiteilijalle Minna Soraluomalle tutkimuksen kohteena on ollut jo jonkin aikaa elintarvikepakkaukset ja niiden rakentama maailmankuva. Erilaisin tekstiilityömenetelmin työstäen hän pystyttää kulutusyhteiskunnan ikonostaaseja muun muassa muovikasseista, leipäpusseista, pakastepakkauksista ja juuston muovikuorista.
Nykyelämän ollessa yhä enenevässä määrin valmiiksi yksittäispakattua, ei Soraluomalle ainakaan tule pulaa materiaaleista. Päin vastoin hän käyttää hyväkseen tuotepakkausten merkinnät ja ylistyslauseet teoksissaan, kuljettaa katsojaa pakastealtaalta maailmanympärimatkalle ja leipähyllyiltä mielikuvamarkkinoinnin saloihin.
Arjen pakkausmateriaalin hyväksikäyttö teoksissa kommentoi nykyistä vaatimusta elämän helppoudesta ja nopeudesta. Saman tekee myös teosten tekotapa. Työläästi ja hitaasti purkamalla, suikaleiksi leikkaamalla ja niistä uudelleen samaan muotoon virkkaamalla muovikassista tulee alkuperäistä muistuttava pienempi versio. Aikaa ja työtunteja tähän muutokseen on kulunut valtava määrä.
Aikaan ja materiaalin määrään nähden lopputulos voi olla yllättäväkin. Perheen kuukaudessa käyttämistä leipäpusseista syntyy pieniä elämänpuuaiheesta vaikutteita saaneita koristeellisesti kiemurtelevia teoksia. Tietynlainen arjen arkeologia kertoo taideteoksen muodossa, mitä kuuluu perheen ruokavalioon ja kuinka uskollisia tietylle tuotteelle he ovat.
Humoristisiakin sävyjä syntyy kun pakkausten merkinnät ja kuvitus ovat suloisesti ristiriidassa todellisen elintarviketuotannon kanssa. Kansallisromanttinen viljapeltonäkymä elonleikkaajineen on lähes sadan vuoden takaa, eikä perunaa nosteta kuokalla ainakaan muovipusseihin pakattavaksi. Mutta kotimaisuuden tuotekuvaksi ne edelleen kelpaavat.
Minna Soraluoman teosten kommentointi ei jää pelkästään käytetyn materiaalin varaan. Paljon merkitystä on myös käytetyillä menetelmillä. Tekstiilitekniikat sijoittuvat arjen ja käsityön piiriin, kotiin ja naisen elämään, kuten elintarvikkeetkin. Nykytaiteen tavoin kontrasti perinteisesti taiteeksi miellettyyn on osa teoksen sisältöä.
Lisäksi Soraluoma käyttää teostensa niminä viitttauksia taideteorioiden sloganeihin ja käsitteisiin. Less is more, Nature Morte, Pastoraali ja Ikonostaasi taipuvatkin vallan mainiosti virkkuukoukun ja leipäpussin määräämään muotoon.